3 väärää olettamusta ja vanhempien suurin virhe

Ammattivalmentajana minun on sanottava tämä ääneen...

Liian moni lahjakas ja innokas juniorijalkapalloilija jää kehityksessä jälkeen – ei motivaation tai halun puutteen vuoksi, vaan siksi että joukkuearjessa resurssit: kuten aika, suuri pelaajamäärä, tärkeät jalkapallon tekniset ja pelilliset asiat, fyysisen valmentamisen osaaminen ja joukkueympäristön muut realiteetit monesti estävät yksilöllisemmän, opettavan lähestymistavan erityisesti fyysiseen harjoitteluun.

Tämä ei ole syytös ketään kohtaan. Tämä on todellisuus, joka vanhempien on tärkeää ymmärtää ja tarkastella miten asiat ovat oman juniorin toimintaympäristössä sekä omassa tekemisessä.

OLETUS 1: “Jalkapallo on laji, joka kehittää kehoa monipuolisesti.”

Ei kehitä.

Jalkapallo on lajina toispuoleinen. Potkut, syötöt ja suunnanmuutokset tehdään lähes aina samalla jalalla. Tämä kuormittaa kehoa epätasaisesti ja johtaa ajan myötä liike-epätasapainoon, rasitusvammoihin ja heikentyneeseen kehonhallintaan.

Ilman suunnitelmallista, lihaksistoa tasaavaa ja opettavaa fysiikkaharjoittelua keho ei kehity tasapainoisesti. Ongelmat eivät välttämättä näy heti – mutta ne kasaantuvat vuosien aikana ja tulevat esiin usein silloin, kun vaatimustaso kasvaa.

OLETUS 2: “Juniorit osaavat harjoitella tehokkaasti.”

Eivät vielä – eikä heiltä voi sitä odottaakaan, jos kukaan ei ole opettanut miten harjoitellaan paremmin ja lisäksi tarkastanut, onko oppi mennyt perille.

Useimmat junioripelaajat eivät hallitse kehon perusliikemalleja:

kyykkyä, hyppyä, juoksuaskelta tai niiden taustalla olevia tekijöitä, kuten polven linjausta, ryhtiä, lantion asentoa tai voimantuottoa keskivartalosta.

Kun nämä taidot ovat puutteellisia, kehitys hidastuu ja loukkaantumisriski kasvaa.

Kehittyminen ei todellakaan riipu vain toistomääristä – vaan siitä, miten toistot tehdään.

OLETUS 3: “Joukkueessa saa yksilöllistä fyysistä valmennusta.”

Toivoisin toki, että saisi.

Todellisuudessa juniorijoukkueissa painopiste on ymmärrettävästi ryhmän toiminnassa, pelillisissä ja teknisissä asioissa. Vaikka seurassa olisi fysiikkavalmentaja, hänen aikansa yksilöiden systemaattiselle opettamiselle on usein hyvin rajallinen.

Fyysisen harjoittelun taidon opettaminen jää väistämättä taka-alalle – vaikka juuri se loisi perustan pelaajan pitkäjänteiselle kehitykselle, suorituskyvylle ja lajisuoritusten teholle.

Ja sitten se SUURIN VIRHE...

Olettamus, että joukkuelajissa kaikki on yksilön kehityksen osalta automaattisesti kunnossa.

Ikävä totuus on, että näin ei ole.

Hyvä uutinen kuitenkin on se, että tätä on mahdollista muuttaa ja todella merkitsevästi.

Kun vanhemmat, valmentajat ja pelaajat yhdessä ymmärtävät fyysisen harjoittelun taidon merkityksen ja sen, mitä joukkueympäristö realistisesti pystyy tarjoamaan, voidaan yksilön kehitystä tukea paljon paremmin.

Piditkö artikkelista?

Jatka tutustumista rakentamaani jalkapallojuniorin kokonaisuuteen.

Lupaan, että siitä on suuri hyöty ja ilo, kun juniori osaa tehdä harjoitteluaan ITSENÄISESTI paremmalla laadulla.

Terveisin; 

Tomi Viitanen Performance Coach PRO®