KEHITYSTARINANI AMMATTIVALMENTAJANA

Olen yksilövalmentaja ja ammattivalmentaja Tomi Viitanen, ja nykyisen osaamiseni ydin on fyysisen harjoittelun taidon opettaminen sekä huippu-urheilijoiden kehon tasapainottaminen ja monesti hukatun tehon esiin kaivaminen ja ulosmittaaminen kauden aikana.

Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Koulutustaustani on vahva, mutta siitä puuttui pitkään muutama perustavanlaatuinen elementti ja painotus. Vasta fyysisen harjoittelun taidon opettamisen syvällinen ymmärtäminen ja sen käytännön soveltamisen kehittäminen avasivat silmäni!

Huomasin, että samat puutteet näkyvät lähes kaikissa valmentajissa ja fysiikkavalmentajissa valmennuskentällä – ja erityisesti joukkuelajiympäristössä. Joskus syynä on resurssien ja ajan puute, joskus liian suuri määrä pelaajia, jotta asialle kukaan ehtisi tehdä mitään. Myös koulutuksellisia puutteita löytyy kentältä edelleen liikaa, ja vaikka joillakin tämä osaaminen olisikin hallussa, sitä ei useinkaan ole rakennettu sellaiseksi systeemiksi, jota suurempi joukko voisi hyödyntää tulosten saavuttamiseksi.

Vuonna 2011 tapahtui osaamisessani silmiä avaava muutos. Osa liittyi oman kehoni kuntoon laittamiseen, osa valmennuskoulutukselliseen oivallukseen. Syntyi vahva tunne, että juuri tarkkuuden ja taidon opettamisen kautta voisi lentää fyysisen valmennuksen pelikentällä pitkälle.

Seuraavan viiden vuoden aikana sain kehittyä lisää: toimin yksilövalmentajana monille “tavallisille” asiakkaille sekä huippu-urheilijoille, johdin valmennustiimejä ja olin kouluttajana kahdessa vahvassa liikunta-alan konseptissa, joista toista olin mukana kehittämässä alusta asti (2015–2019).

Vuonna 2016 pääsin toteuttamaan unelmaani, kun muutama Palloliiton päättävässä asemassa ollut henkilö tutustui ammattitaitooni. Ensimmäisenä vuorossa oli Palloliiton valmentajakoulutuksen kehityspäällikkö Pekka Clewer, joka innostui ideastani ja oli kanssani suunnittelemassa etenemisen polkua.

Pekan ansiosta sain pian yhteyden myös Palloliiton silloiseen urheilutoimenjohtajaan Hannu Tihiseen. Myös hän näki ideani mahdollisuudet ja vakuuttui siitä. Ei kulunut kauaa, kun minut pyydettiin suunnittelemaan jalkapallovalmentajien A- ja B-tason koulutuksiin fyysisen valmennuksen osiot, jotka toteutettiin Eerikkilän urheiluopistossa (kuvia alla).

Palloliiton asiantuntijat olivat tunnistaneet saman haasteen kuin minä – ja minut pistettiin töihin. Testasin täysin uutta fyysisen valmennuksen koulutusmallia noin 20 valmentajan kanssa, ja palaute oli huikeaa.

Jo ensimmäisestä ryhmästä lähtien osallistujat saivat uudenlaista näkökulmaa ja halusivat jatkaa oppimiaan asioita omissa seuroissaan. Vuosien varrella koulutuksissani kävi noin 100 jalkapallovalmentajaa (mukana myös futsalvalmentajia) ja vähintään seitsemän ryhmää. Mukana oli myös fyysiseen valmennukseen erikoistuneita valmentajia, jotka fiilistelivät kanssani systeemin viemistä käytäntöön sekä joukkue- että seuratasolla.

Projekti kuitenkin päättyi osaltani vuonna 2019. Yhtenä syynä oli haluni kehittää rauhassa systeemi, jonka voisi antaa myös seurojen käyttöön. Koin, että pelkkä valmentajien kouluttaminen ei enää riittänyt omien tavoitteideni näkökulmasta – halusin viedä asioita syvemmälle ja rakentaa pysyvää muutosta.

Tavoitteeni on aina ollut jättää jälki suomalaiseen futikseen – ja vaatimattomasti sanottuna, miksei pian myös koko jalkapallomaailmaan. 😉
(You got to have big goals, you know.)

Tiedän, että moni valmentaja ei ole edes pysähtynyt miettimään tätä asiaa – fyysisen harjoittelun taitoasiaa.

Koutsin pöydällä on kymmeniä asioita hoidettavana – eikä aika riitä kaikkeen.

Olen kuitenkin vuosien aikana kouluttanut useita satoja liikunnan ammattilaisia ja jalkapallovalmentajia huomioimaan fyysisen harjoittelun taidon omassa toimintaympäristössään, ja palaute on ollut huikeaa.
He ovat koulutuksen jälkeen tietoisia tästä oleellisesta taitoprosessista, huomaavat sen säästävän aikaa, tuovan tuloksia heti ja joko kouluttavat osaajan tai ottavat itse vastuuta sen kehittämisestä tarpeen mukaan.

Entä sitten fyysiset valmentajat?

Tämä valmentajaryhmä joutuu usein joukkueympäristön realiteettien – rahanpuutteen, pelaajamäärien, useamman joukkueen välillä toimimisen, kiireen ja ajanpuutteen – vuoksi ohittamaan yksilön fyysisen taidon kehittämisen.

Pitäisikö näin olla?
On helppo nähdä, että pelaajien välillä on valtavia eroja harjoittelutaidoissa, ja kokemukseni mukaan yksilöä pystyy – kaikista vastaväitteistä ja tekosyistä huolimatta – kehittämään yksilöllisesti myös joukkuelajien arjessa.

Miksi näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu?
Huomataanko taidollisia puutteita seurasi nykyisessä fysiikkavalmennusmallissa?
Onko tähän tehtävään ylipäätään nimetty oma vastuuhenkilö?
Onko valmentajien ja fysiikkavalmentajien koulutuksessa kehittämisen varaa?
Ikävä kyllä tiedän, että on.

Täytyy myöntää, että en itsekään ennen vuotta 2011, toimiessani jalkapallovalmentajana ja fysiikkavalmentajana, nähnyt tätä asiaa näin selvästi.

Olinko poikkeus – vai onko tämä todellisuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus?
Etenkin juniorijoukkueissa, joissa osaajia ja aikaa on rajallisesti.

Puhutaanpa hetki junioripelaajien testaamisesta.

Kuten tiedämme, testitilanne on testitilanne – ja silloin opettaminen jää usein minimiin.
Tällöin mittaamme vain ominaisuuksia ja määreitä.
Oletammeko kuitenkin liikaa, että juniori osaa jo liikkua tehokkaasti ja tuottaa voimaa tarkoituksenmukaisesti?
Onko nuoren urheilijan keholle annettu riittävästi taidollista oppia, jotta testaamisesta saadaan aito tulos esiin?

Liian usein käy näin: sama testi toistetaan kolmen kuukauden päästä uudelleen, mutta samat puutteet näkyvät yhä.
Polvet “tippuvat” sisäänpäin, ylävartalon ryhti on väärä, laskeutuminen epävakaata.
Näitä virheitä näkyy paljon – jopa 75 % joukkueen pelaajista.

Joskus ollaan onnekkaita, ja joku yksittäinen fysiikkavalmentaja huomaa ongelman ja korjaa sen, mutta järjestelmällistä tapaa ei ole – ja niin virheet jäävät hypyn korkeutta, nopeutta ja tehokkuutta rajoittavaksi tekijäksi.

Faktaa on: tulos syntyy taidon kautta!

Opittu taito sytyttää motivaation toistaa asioita kehityksen eteen systemaattisesti ja tarpeeksi pitkään.

Ilman fyysisen harjoittelun taitoa treeniliikkeet jäävät vaille täyttä tarkoituksenmukaista tehoa, kehitys pysähtyy ja loukkaantumisriski kasvaa.
Kun pelaaja oppii liikkeet oikein ja ymmärtää oman tekemisensä, jokainen harjoitus vie aidosti eteenpäin – sekä yksilöä että joukkuetta.

Tämä kriittinen, mutta lähes aina laiminlyöty osa ratkaisee, kuka kehittyy ja kuka jää paikalleen.

Miten on?  – millä mallilla teidän seurassa tai joukkueessa on fyysisen harjoittelun taidon mahtavan kehityspotentiaalin hyödyntäminen?  

Kuulet lisää kun Ilmoittaudut tulevaan maksuttomaan koulutukseen, kuuntelet tallenteen tai otat suoraan minuun yhteyttä – autan mielelläni kehittämään fyysisen valmennuksen laatua seuraavalle tasolle.