"Oma ratkaiseva valmennuksellinen kehitykseni alkoi vuonna 2011. Tässä hieman pohjustusta rakentamani systeemin taustalle."

Olen yksilövalmentaja ja ammattivalmentaja Tomi Viitanen, ja nykyisen osaamiseni ydin on fyysisen harjoittelun taidon opettaminen ja huippu-urheilijoiden kehon tasaaminen ja  tehon ulosmittaaminen kauden aikana.

Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Koulutustaustani on vahva, mutta siitä puuttui pitkään muutama perustavanlaatuinen osanen. Vasta näiden palasen löytäminen ja niissä kehittyminen avasi silmäni! Huomasin, että samat puutteet näkyvät lähes kaikissa valmentajissa valmennuskentällä.  Ja vaikka jollain tämä osaaminen olisikin  hallussa, sitä ei useinkaan ole rakennettu ja  sisällytetty sellaiseen systeemiin, jota suurempi joukko pääsee  sen hyödyntämään tulosten saavuttamiseksi.

Vuonna 2011 tapahtui osaamisessa silmiä avaava muutos. Osa liittyi oman kehoni kuntoon laittamiseen, osa valmennuskoulutukselliseen oivallukseen. Syntyi vahva tunne, että juuri tietyn tarkkuuden ja taidon opettamisen kautta voisi lentää fyysisen valmennuksen pelikentällä pitkälle. Seuraavan viiden vuoden aikana sain kehittyä lisää: Toimin yksilövalmentajana monille "tavallisille" asiakkaille sekä huippu-urheilijoille, johdin valmennustiimejä ja olin kouluttajana kahdessa vahvassa liikunta-alan konseptissa, joista toista olin mukana kehittämässä alusta asti (2015–2019).

Vuonna 2016  pääsin aloittamaan unelmani toteuttamisen kun muutama Palloliiton päättävässä asemassa ollut henkilö tutustui ammattitaitooni. Ensimmäisenä vuorossa oli Palloliiton valmentajakoulutuksen kehityspäällikkö Pekka Clewer, joka innostui ideastani ja oli kanssani suunnittelemassa etenemisen polkua. Kiitos Pekan ja käsissäni oli pian myös Palloliiton silloinen urheilutoimenjohtaja Hannu Tihinen.  Myös hän näki ideani mahdollisuudet ja selvästi vakuuttui. Ei aikaakaan kun minut pyydettiin suunnittelemaan jalkapallovalmentajien A- ja B-tason koulutuksiin fyysisen valmennuksen osiot koulutusjaksoille Eerikkilän urheiluopistoon (kuvia alla)

Palloliiton asiantuntijat olivat siis tunnistaneet saman haasteen, ja minut pistettiin töihin. Testasin täysin uutta fyysisen valmennuksen koulutusmallia 20 valmentajan kanssa – ja palaute oli huikeaa. Jo ensimmäisestä ryhmästä lähtien osallistujat saivat uudenlaista näkökulmaa ja halusivat jatkaa oppimiaan asioita omassa seurassaan. Vuosien varrella koulutuksissani kävi noin 100 jalkapallovalmentajaa ja ainakin 7 ryhmää. Mukana oli myös fyysisen valmennukseen erikoistuneita valmentajia jotka fiilistelivät kanssani systeemin läpivientiä joukkue- ja seuratasolla.

Projekti kuitenkin päättyi osaltani vuonna 2019. Yhtenä syynä oli että halusin kehittää rauhassa systeemin, jonka voisi antaa myös seuroille käyttöön. Koin, että pelkkä valmentajian kouluttaminen ei riittänyt omien tavoitteideni näkökulmasta – tavoitteeni on aina ollut jättää jälki suomalaiseen futikseen ja, vaatimattomasti, pian myös koko jalkapallomaailmaan (you got to have big goals, you know :))

"Tiedän, että moni valmentaja ei ole edes pysähtynyt miettimään tätä asiaa – fyysisen harjoittelun taitoasiaa.
Koutsin pöydällä kun on kymmeniä asioita hoidettavana – eikä aika riitä kaikkeen."

Olen kuitenkin vuosien aikana kouluttanut useita satoja  liikunnan ammattilaisia ja myös jalkapallovalmentajia huomioimaan fyysisen harjoittelun taidon omaan toimintaympäristöön sopivalla tavalla, ja palaute on ollut huikeaa. He ovat koulutuksen jälkeen tietoisia tästä oleellisesta taitoprosessista, huomaavat sen säästävän aikaa  tuovan heti tuloksia ja joko kouluttavat osaajan tai ottavat siitä itse vastuuta tarpeen vaatiessa.

Entä sitten fyysiset valmentajat? Tämä valmentajaryhmä joutuu usein joukkueympäristön realiteettien – rahanpuutteen, pelaajamäärien, useamman joukkueen välillä touhuamisen, kiireen ja ajanpuutteen – vuoksi ohittamaan yksilön fyysisen taidon kehittämisen.

Pitäisikö näin olla?! Nimittäin on helposti nähtävissä, että pelaajien välillä on valtavia eroja harjoittelutaidoissa, ja kokemukseni mukaan yksilöä pystyy kaikista vastaväitteistä ja tekosyistä huolimatta kehittämään yksilöllisesti joukkuelajienkin arjessa.

Miksi näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu? Huomataanko taidollisia puutteita seurasi nykyisessä fysiikkavalmennusmallissa? Onko tähän pestiin yleensäkään nimettyä henkilöä?
Onko valmentajien ja fysiikkavalmentajien koulutuksessa kehittämisen varaa? Ikävä kyllä tiedän, että on!

 Täytyy tähän todeta, että itsekään en ennen vuotta 2011 toimiessani jalkapallovalmentajana ja fysiikkavalmentajana nähnyt tätä näin selvästi.

Olinko poikkeus – vai onko tämä todellisuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus, etenkin juniorijoukkueissa, joissa osaajia on rajallisesti?

Puhutaanpa hetki junioripelaajien testaamisesta. Kuten tiedämme, testitilanne on testitilanne ja silloin opettaminen on monesti minimissä. Tällöin mittaamme vain ominaisuuksia ja määreitä. Oletammeko kuitenkin samalla liikaa, että juniori osaa jo liikkua tehokkaasti ja tuottaa voimaa tarkoituksenmukaisesti? Onko nuoren urheilijan keholle annettu riittävästi taidollista oppia, jotta testaamisesta saadaan aito tulos esille?

Liian usein käy näin: sama testi toistetaan 3 kk päästä uudelleen, mutta samat puutteet näkyvät yhä: esimerkiksi polvien "tippuminen" sisäänpäin ja ylävartalon väärä ryhtiasento hypyssä. Näitä virheitä näkyy paljon, jopa 75 % joukkueen pelaajista. Joskus ollaan onnekkaita ja joku yksittäinen fysiikkavalmentaja huomaa ongelman ja korjaa sen, mutta järjestelmällistä tapaa ei ole – ja niin tekniikkavirheet jäävät hypyn korkeutta rajoittavaksi tekijäksi.

Faktaa on, että tulos syntyy taidon kautta – ja opittu taito sytyttää motivaation toistaa asioita kehityksen eteen systemaattisesti tarpeeksi pitkään.

Ilman fyysisen harjoittelun taitoa treeniliikkeet jäävät vaille täyttä tarkoituksenmukaista toiminnallista tehoa, kehitys pysähtyy ja loukkaantumisriski kasvaa. Kun pelaaja oppii liikkeet oikein ja ymmärtää oman tekemisensä, jokainen harjoitus vie aidosti eteenpäin – sekä yksilöä että joukkuetta.

Tämä kriittinen, mutta lähes aina laiminlyöty osa ratkaisee, kuka kehittyy ja kuka jää paikalleen.

Miten on – onko teillä taidon ja laadun laita kunnossa?