Kehitystarinani ammattivalmentajana

Nykyisen osaamiseni ydin on fyysisen harjoittelun taidon opettaminen sekä huippu-urheilijoiden kehon tasapainottaminen ja Monesti myös hukatun tehon esiin kaivaminen ja ulosmittaaminen kauden aikana.

Näin ei kuitenkaan aina ole ollut...

Koulutustaustani on vahva, mutta siitä puuttui pitkään muutama perustavanlaatuinen elementti ja painotus. Vasta fyysisen harjoittelun taidon opettamisen syvällinen ymmärtäminen ja sen käytännön soveltamisen kehittäminen avasivat silmäni!

Huomasin, että samat puutteet näkyvät lähes kaikissa valmentajissa ja jopa fysiikkavalmentajissa valmennuskentällä – ja erityisesti joukkuelajiympäristössä. Monesti syynä on resurssien ja ajan puute, joskus liian suuri määrä pelaajia, jotta asialle kukaan ehtisi tehdä mitään. Myös koulutuksellisia puutteita löytyy kentältä edelleen liikaa, ja vaikka joillakin tämä osaaminen olisikin hallussa, sitä ei useinkaan ole rakennettu sellaiseksi systeemiksi, jota suurempi joukko seurassa voisi hyödyntää tulosten saavuttamiseksi.

Vuonna 2016 pääsin toteuttamaan unelmaani, kun muutama Palloliiton päättävässä asemassa ollut henkilö tutustui ammattitaitooni. Ensimmäisenä vuorossa oli Palloliiton valmentajakoulutuksen kehityspäällikkö Pekka Clewer, joka innostui ideastani ja oli kanssani suunnittelemassa etenemisen polkua.

Pekan ansiosta sain pian yhteyden myös Palloliiton silloiseen urheilutoimenjohtajaan Hannu Tihiseen. Myös hän näki ideani mahdollisuudet ja vakuuttui siitä. Ei kulunut kauaa, kun minut pyydettiin suunnittelemaan fyysisen valmennuksen osa jalkapallovalmentajien A- ja B-tason koulutuksiin. Koulutukset toteutettiin Eerikkilän urheiluopistossa.

Palloliiton asiantuntijat olivat tunnistaneet saman haasteen kuin minä – ja minut pistettiin töihin. Testasin täysin uutta fyysisen valmennuksen koulutusmallia noin 20 valmentajan kanssa ja palaute oli huikeaa.

Jo ensimmäisestä ryhmästä lähtien osallistujat saivat uudenlaista näkökulmaa ja halusivat jatkaa oppimiaan asioita omissa seuroissaan. Vuosien varrella koulutuksissani kävi noin 100 jalkapallovalmentajaa (mukana myös futsalvalmentajia) ja vähintään seitsemän ryhmää. Mukana oli myös fyysiseen valmennukseen erikoistuneita valmentajia, jotka fiilistelivät kanssani systeemin viemistä käytäntöön sekä joukkue- että seuratasolla.

Projekti kuitenkin päättyi osaltani vuonna 2019. Yhtenä syynä oli haluni kehittää rauhassa systeemi, jonka voisi antaa myös seurojen käyttöön. Koin, että pelkkä valmentajien kouluttaminen ei enää riittänyt omien tavoitteideni näkökulmasta – halusin viedä asioita syvemmälle ja rakentaa pysyvää muutosta.

Tavoitteeni on aina ollut jättää jälki suomalaiseen futikseen – ja vaatimattomasti sanottuna, miksei pian myös koko jalkapallomaailmaan. 😉
(You got to have big goals, you know.)

Kokemuksesta tiedän, että moni valmentaja ei ole edes pysähtynyt miettimään tätä asiaa – fyysisen harjoittelun taitoasiaa.

Koutsin pöydällä on kymmeniä asioita hoidettavana – eikä aika riitä kaikkeen.

Olen kuitenkin vuosien aikana kouluttanut useita satoja liikunnan ammattilaisia ja jalkapallovalmentajia huomioimaan fyysisen harjoittelun taidon omassa toimintaympäristössään, ja palaute on ollut huikeaa.
He ovat koulutuksen jälkeen tietoisia tästä oleellisesta taitoprosessista, huomaavat sen säästävän aikaa, tuovan tuloksia heti ja joko kouluttavat osaajan tai ottavat itse vastuuta sen kehittämisestä tarpeen mukaan.

Entä sitten fyysiset valmentajat?

Heti alkuun täytyy sanoa, että en ole kouluttamassa uudelleen koko laajaa fyysisen valmennuksen osa-aluetta.
Siinä jokainen on oman valitsemansa suunnan näyttäjä.

Fyysiset valmentajat ovat rautaisia ammattilaisia – osaajia, joiden kädenjäljessä näkyy ymmärrys pelaajan kokonaiskehityksestä.
Juuri heidän käsissään tämän aluksi todella tärkeän osa-alueen huomioiminen ja koko systeemin vaikuttavuus moninkertaistuu.

Kun fysiikkavalmentaja saa helpon, toistettavan aloituksen, selkeän rakenteen sekä työkalut ja ohjelmat yksilölliseen opettamiseen ja systemaattiseen treenauttamiseen, on todella todennäköistä, että joukkueen fyysisen harjoittelun laatu nousee entisestään.

Mutta samalla on tunnustettava tämä tosiasia:

Fyysiset valmentajat joutuvat vuodesta toiseen työskentelemään olosuhteissa, joiden vuoksi yksilön fyysisen taidon kehittäminen jää helposti taka-alalle.

Arjen realiteetit ovat monesti armottomat:

• resurssipula

• suuret pelaajamäärät

• toimiminen useamman ikäryhmän ja jopa useamman joukkueen välillä

• alituinen kiire

• rajallinen aika

• odotukset, joita ei aina tueta valmennuksellisilla rakenteilla

Tällaisissa olosuhteissa on helppo ymmärtää, miksi yksilön fyysisen harjoittelutaidon kehittäminen jää ohueksi – mutta onko näin pakko olla?

Pelaajaa voi kehittää yksilöllisesti myös joukkueympäristössä – jos tietää, miten se tehdään rakenteellisesti ja systemaattisesti.

Silti kysymys pysyy voimassa:

Miksi tämä ei käytännössä toteudu useimmissa seuroissa?

Onko seurassanne:

• tunnistettu yksilön fyysisen taidon puutteita?

• nimetty selkeä vastuuhenkilö näiden taitojen kehittämiseen?

• rakenteet, jotka tukevat yksilöllistä etenemistä?

• valmentajilla riittävä koulutus ja työkalut tämän osa-alueen toteuttamiseen?

Ikävä kyllä – tiedän jo vastauksen liian monesta seurasta.

Olen käynyt tämän itse läpi.
En minäkään ennen vuotta 2011 – jolloin toimin samaan aikaan sekä jalkapallo- että fysiikkavalmentajana – ymmärtänyt tätä ilmiötä näin selkeästi.

Jälkikäteen on helppo kysyä:

Olinko poikkeus? Vai ohitetaanko tämä osa-alue liian heppoisesti?

Valitettavasti jälkimmäinen on lähempänä totuutta –
etenkin juniorijoukkueissa, joissa osaajia ja aikaa on todella rajallisesti.

Puhutaanpa hetki junioripelaajien testaamisesta.

Kuten tiedämme, testitilanne on testitilanne – ja silloin opettamisen kuuluukin jäädä usein minimiin. Oletammeko kuitenkin liikaa, että juniori osaa jo liikkua tehokkaasti ja tuottaa voimaa tarkoituksenmukaisesti?
Onko nuoren urheilijan keholle annettu riittävästi taidollista oppia, jotta testaamisesta saadaan aito tulos esiin?

Liian usein käy näin: sama testi toistetaan kolmen kuukauden päästä uudelleen, mutta samat puutteet näkyvät yhä.
Polvet “tippuvat” sisäänpäin, ylävartalon ryhti on väärä, laskeutuminen epävakaata.
Näitä virheitä näkyy paljon – jopa 75 % joukkueen pelaajista.

Joskus ollaan onnekkaita, ja joku yksittäinen fysiikkavalmentaja huomaa ongelman ja korjaa sen, mutta systemaattista tapaa ei ole – ja niin virheet jäävät hypyn korkeutta, nopeutta ja tehokkuutta rajoittavaksi tekijäksi.

Faktaa on: tulos syntyy taidon kautta!

Opittu taito sytyttää motivaation toistaa asioita kehityksen eteen systemaattisesti ja tarpeeksi pitkään.

Ilman fyysisen harjoittelun taitoa treeniliikkeet jäävät vaille täyttä tarkoituksenmukaista tehoa, kehitys pysähtyy ja loukkaantumisriski kasvaa.
Kun pelaaja oppii liikkeet oikein ja ymmärtää oman tekemisensä, jokainen harjoitus vie aidosti eteenpäin – sekä yksilöä että joukkuetta.

Tämä kriittinen, mutta lähes aina laiminlyöty osa ratkaisee, kuka kehittyy ja kuka jää paikalleen.

Miten hyvin teidän joukkueessanne tai seurassanne hyödynnetään fyysisen harjoittelun taidon valtava kehityspotentiaali?

Kuulet lisää, kun Ilmoittaudut tulevaan maksuttomaan koulutukseen, kuuntelet tallenteen tai otat suoraan minuun yhteyttä – autan mielelläni kehittämään fyysisen valmennuksen laatua seuraavalle tasolle.